Kasvatuskeskustelu

Monet opettajat, jotka hallitsevat opetustilanteensa sekä ryhmänsä, ovat empaattisia ihmisiä. He eivät jaa niinkään rangaistuksia vaan he jaksavat keskustella, kysellä syitä ja pohtia yhdessä häirikön kanssa ratkaisuja. Esimerkiksi jälki-istunnot eivät välttämättä tehoa niin sanottuihin sääntöjen "taparikkojiin"  vaan ennemminkin niihin, jotka ovat satunnaisesti ikään kuin vahingossa, toimineet vastoin sääntöjä. Jälki-istunnot usein kasaantuvatkin samoille oppilaille. Tavanomaisten jälki-istuntojen sijasta voi käyttää "kuulemistilaisuuksia" tai "kasvatuskeskusteluja", joissa sääntöjä rikkovan kanssa käydään keskustelu kyseisestä rangaistuksen aiheuttaneesta asiasta. Keskustelujen pohjalle on hyvä kehittää erilaisia systeemejä. Sisältöä voi esimerkiksi ohjata käyttämällä etukäteen sovittuja kysymyksiä. Kysymysten avulla oppilas pohtii omaa käytöstään. Sen avulla keskustelu myös jäsentyy ja on helpompi ymmärtää, mihin omat teot vaikuttavat. Jos tilanteessa on useampia oppilaita yhtä aikaa, kuulemisvuoro on jokaisella erikseen. (Kontula 2010.)

Vuonna 2014 tehtiin uudistuksia niin perusopetus-, lukio- kuin ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettuihin lakeihin koskien keinoja, joilla edistetään opetuksen työrauhaa. Uudessa laissa kasvatuskeskustelu määritetään ensisijaiseksi keinoksi puuttua oppilaan häiritsevään ja epäasialliseen käyttäytymiseen. Kasvatuskeskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut käyttäytyminen, selvitetään käyttäytymisen syyt ja seuraukset, sekä keinot käyttäytymisen parantamiseksi. Tavoitteena onkin varhainen puuttuminen ja kasvatuksellisten keinojen käyttäminen oppilaan käyttäytymisen parantamiseksi. Keskustelu on pyrittävä järjestämään mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen ja se voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella. (Öberg 2014.)

Kasvatuskeskustelussa on tarkoitus rakentaa oppilaan ja opettajan välistä luottamusta ja auttaa oppilasta käsittelemään ongelmiaan. Siinä voidaan soveltaa seuraavia ohjeita:

  • Keskustele; kuuntele, anna oppilaalle aikaa ilmaista itseään, tee kysymyksiä ja eläydy oppilaan näkökulmaan.
  • Puhu; puhu suoraan oppilaalle, pidä katsekontakti, pysy faktoissa, tuo esille oikea ja väärä toimintatapa, älä tuomitse oppilaan tunteita, esitä asiat lyhyesti, kerro mitkä ovat seuraamukset, varmista oppilaan ymmärrys.
  • Kysy; pysy oikeissa kysymyksissä, niihin joihin et tiedä vastausta, ota oppilas mukaan ongelmanratkaisuun, tavoittele yhteistyötä.
  • Rakenna luottamusta; rakenna suhde myönteisen kautta, ota selvää syistä, tarkkaile omaa käytöstäsi kriittisesti. (Saloviita 2015.)