Keinoja haastavan käyttäytymisen torjumiseen

Opettajien kokemusten mukaan epätoivotun käyttäytymisen ja siitä johtuvien häiriöiden syyt voidaan jakaa kahteen ryhmään. Syyt voivat olla sellaisia, joihin opettajat kokevat ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa, kuten muun muassa suuret oppilasmäärät ja työtilat. Toisaalta syyt voivat olla sellaisia, joihin opettajalla on mahdollisuuksia puuttua omaa toimintaansa muuntamalla tai ohjaamalla oppilaiden käyttäytymistä. (Lindqvist & Niemenlehto 2002). Vaikka työrauhan ylläpitäminen ja häiriöiden ennaltaehkäisy on monesti tehokkaampaa kuin jo ilmeneviin häiriöihin puuttuminen, on opettajan löydettävä toimiva keino myös häiriötilanteessa.

Vuorovaikutus

Kun tilanteiden hallinnan tarkoituksena on pyrkiä työrauhaan, pedagogisesti oikea tapa liittyy innostavuuteen erilaisten oppilaiden mielenkiinnon säilyttävien työtapojen opettamisen ja käyttämisen kautta. Siihen liittyy opettajan kyky osata kuunnella, ymmärtää luokan kokonaisuutta, osata kysyä siltä ja keskustella sen kanssa; ei vain vaatia järjestystä. Taustalla vaikuttaa myös opettajan oleminen luokassa auktoriteettina, johon oppilaat uskovat luottamuksen kautta, joka ohjaa työtä ja jolta pyytää tarvittaessa apua. (Harjunen 2002.) Myös Keravan yhteiskoulun kokoomassa Työrauhapakissa korostetaan keskustelua ja myönteistä vuorovaikutusta. Työrauhakäytänteiden ja sääntöjen läpikäymiseen suositellaan käytettävän runsaasti aikaa. Hyvä pedagogiikka edistää oppilaiden opetuksessa mukana oloa luodessaan oppitunneista selkeitä, kiinnostavia ja tarpeeksi vaihtelevia. Oppilaisiin kehotetaan myös luomaan myönteinen suhde.  Opettajaa muistutetaan myös etsimään, pyytämään ja käyttämään rohkeasti muiden apua, jos häiritsevä käyttäytyminen jatkuu omista keinoista huolimatta. (Sampion koulu 2012.)

Opettajien ja oppilaiden käsitykset hyvistä säännöistä voivat olla hyvinkin erilaisia. Säännöistä ja sopimuksista keskusteleminen yhdessä oppilaiden kanssa on paljon mukavampi kohtaamistilanne molemmille osapuolille kuin sääntöjen rikkomisen valvonta. Mielekkäämpää on käyttää aikaa säännöistä keskustelemiseen etukäteen kuin niiden perustelemiseen jälkikäteen jo sääntöjä rikottua. Pedagogisesti on myös hyvä, jos oppilaat saavat myös itse osallistua sääntöjen ja yhteisten toimintamallien luomiseen.  Kun itsellä on vaikuttamisen mahdollisuus ja on osallisena sääntöjen noudattamista koskeviin päätöksiin, myös tehtyjen sopimusten noudattaminen vahvistuu. Avoin keskustelu opettaa kuulemaan ja kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä, vaikka niissä esiintyisi ristiriitoja. Aina ei siis ole mahdollista tai tarpeellistakaan päästä säännöistä yhteisymmärrykseen. Olennaista on etsiä yhteisiä ratkaisuja ja keskustella. (Cantell 2010.)

Saloviita (2015) jakaa työrauhan portaat kolmeen askelmaan. Keinot voidaan jaotella ennakoiviin eli ennaltaehkäiseviin keinoihin, häiritsevän käytöksen pysäyttämiseen hetkellä kun sitä esiintyy sekä rangaistuksiin.

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisevinä keinoina Saloviita kuvaa opettajan auktoriteetin eli opettajan luokkaan luomien sääntöjen mukaisten toimintatapojen mukaisen käyttäytymisen. Opettajan tulee toteuttaa tunnit siten, että ne ovat oppilaille mielekkäitä. Opetustilanteeseen tulee rakentaa myönteinen ilmapiiri olemalla kiinnostunut myös oppilaista ja osoittamalla arvostusta jokaiselle. Ennaltaehkäisevään toimintaan luetaan myös oppilaiden käyttäytymisen ennakointi, mahdollisten häiriötekijöiden, kuten häiritsevien esineiden poistaminen, aktiivisuuden ylläpitäminen välttäen turhia katkoja ja siirtymiä. Saloviita kiinnittää huomiota myös ympäristön fyysisiin tekijöihin, kuten oppilaiden vireystilan mahdollistamiseen, opetustilan ominaisuuksiin ja toimivuuteen sekä oppilaiden ja työvälineiden sijoittamiseen. (Saloviita 2015.)

Käyttäytymistä korjaava toiminta

On huomattava, että kaikkiin oppilaisiin kohdistuva ennaltaehkäisevä työ ei kuitenkaan poista yksilösidonnaista, jälkikäteen korjaavaa toimintaa (Mahkonen 2015). Saloviita (2015) jakaa oppilaan käyttäytymisen korjaavan toiminnan sanattomiin ja sanallisiin keinoihin. Korjaava toiminta ei ole rankaisemista vaan oppilaan muistuttamista siitä, miten hänen pitäisi toimia.  Sanalliset keinot hän jakaa vielä vihjeisiin ja kysymyksiin, minä-viesteihin sekä pyyntöihin ja vaatimuksiin. Jo sanattomien keinojen käyttäminen voi vähentää häiriöitä jopa 40%. Sanattomat keinot ovat hyvin huomaamattomia, opetukseen sisältyviä, pieniä eleitä. Opettaja voi opettaessaan mennä häiriköivän oppilaan viereen antamaan merkin epätoivotusta käyttäytymisestä esimerkiksi koskettamalla häntä olkapäähän. Seuraavana vaiheena ovat sanalliset keinot, joista lievin on oppilaalle annettu vihje tai muistuttava kysymys, jolla palautetaan oppilas takaisin opetukseen. Kuten kaiken tasoisissa sanallisissa keinoissa opettajan tulee olla lyhytsanainen. Ohje toivotusta käyttäytymisestä tulee antaa lyhyesti, sen sisältämättä moittimista. Opettaja voi käyttää niin sanottua minä-viestiä, jota kuvataan jäljempänä. Hieman voimakkaampia keinoja ovat pyynnöt ja vaatimukset. Edelleen oleellista on sisällyttää viestiin ohje siitä, mitä pitäisi tehdä kiellon sijaan. Myös tässä voi käyttää kolmiosaista kaavaa, jossa ensin todetaan, mitä oppilas on tehnyt, miksi se on kiellettyä ja mitä oppilaan pitäisi tehdä. Voimakkain sanallinen keino on esittää suora, lyhyt ohje tai vaatimus toivotusta käyttäytymismallista. (Saloviita 2015.)

Seuraamukset

Jos ehkäisevät tai korjaavat toimet eivät riitä, joudutaan käyttämään seuraamuksia. On huomioitava, että rankaiseminen ei kuitenkaan opeta uusia, parempia käyttäytymismalleja. Rankaisemalla opettaja myös heikentää omaa karismaattista auktoriteettia ja samalla positiivisin keinoin oppilaaseen vaikuttaminen heikkenee. Jos häiritsevän käyttäytymisen yhteydessä kuitenkin päädytään rangaistuksen käyttämiseen, tulisi perussääntönä rangaistuksen antamisessa kuitenkin olla se, että rangaistavan teon ja itse rangaistuksen välinen aika tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Tehokkaassa rangaistuksessa palautteen antamisen viiveessä puhutaan sekunneista. Häiriöt tulisi myös käsitellä siellä, missä ne tapahtuvat. Häiriöt vaikuttavat ensisijaisesti oppilaan ja opettajan suhteisiin ja tämän takia opettajalla tulisi olla päävastuu niiden käsittelyssä. Rehtorin suorittamaa puhuttelua, tai muuta siirtoa toiseen tilaan keskustelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa, voidaan näistä näkökulmista kritisoida. Rehtori tai muu ulkopuolinen henkilö ei tiedä tilanteesta muuta, kuin hänelle kerrotun. Siirto pois luokasta voi jopa palkita oppilaan. (Saloviita 2015.)

Kannattavia rangaistuksia ovat seuraamukset, jotka vähentävät käyttäytymisen esiintymistä tulevaisuudessa. Seuraamukset voivat olla positiivisia, joissa annetaan jotain uutta, mutta epämieluisaa tai negatiivisia, joissa poistetaan jotain mieluisaa. Käyttökelpoisimmaksi rangaistukseksi Saloviita esittelee koululuokassa tapahtuvan poissulkemisen. Siinä henkilö eriytetään suhteellisen lyhyeksi määräajaksi. Häneltä esimerkiksi evätään osallistuminen johonkin myönteiseen tehtävään/asiaan, tai määrätään istumaan erilleen, vaikka hän pysyy edelleen yhteisessä työskentelytilassa. Hänellä ei ole oikeutta osallistua yhteiseen toimintaan.  Jos tämä ei toimi, voidaan oppilas viedä lopputunnin ajaksi toiseen tilaan, kansliaan tai naapuriluokkaan. Tällöin on huolehdittava, että hän palaa tunnin loputtua luokaan käymään keskustelun opettajan kanssa. (Saloviita 2015.)