Haastava käyttäytyminen, mitä se on?

Lapsista ja nuorista suurinta osaa voisi kutsua tavallisiksi oppijoiksi. He käyttäytyvät odotusten mukaan, mukautuvat koulun kuriin ja vaatimuksiin sopuisasti sekä noudattavat opetussuunnitelmaa. Tavalliset oppijat noudattavat ohjeita ja osaavat tulkita ja vastata sellaisiin viesteihin, joilla rakennetaan hyvät suhteet opettajien ja ikätovereiden kanssa. He ovat säännöllisesti läsnä oppitunneilla. 

Epätavallisiksi oppijoiksi voisi kutsua oppilasryhmää, joille koulunkäynti ei ole niin helppoa. He edustavat noin 5-10 prosenttia oppilaista. Heille kouluun sopeutuminen ja oppimisprosessi tuottavat enemmän vaikeuksia kuin muille. Opettajan ajasta nämä opiskelijat vievät noin 90-95 prosenttia ja ovat siksi haastavia. Syynä tähän on suurimmaksi osaksi heidän käyttäytymisensä. Haastavien oppijoiden kanssa voi olla vaikeaa ja turhauttavaa työskennellä. He ovat usein arvaamattomia ja voivat  milloin, tai mistä syystä tahansa räjähtää, nauraa tai hymyillä, kun opettaja puuttuu heidän tekemisiinsä. Pahimmassa tapauksessa haastava oppija jättää opettajan kokonaan huomiotta. (0'Regan 2012)

Haastavan käyttäytymisen ilmeneminen

Haastavasti käyttäytyvät lapset voivat olla onnettomia, haluttomia ja kyvyttömiä. Heillä voi olla vähemmän positiivisia suhteita aikuisiin, vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja vain vähän ystäviä. He eivät saa kiitosta työstään yhtä paljon kuin muut ja heillä on oppimisvaikeuksia, tai he ovat alisuoriutujia. Haastavasti käyttäytyvien lasten tunteet ailahtelevat, he loukkaantuvat tai menevät helposti pois tolaltaan muiden käyttäytymisestä ja heillä on heikko itsetunto. Näitä piirteitä ei voi kuitenkaan yksinomaan liittää haastaviin oppijoihin. Jokaiselle lapselle tulisi antaa mahdollisuus olla onnellinen, halukas ja kykenevä. (0'Regan 2012)

Erilaisten käyttäytymishaasteiden, joita opettajat kohtaavat, vakavuus vaihtelee. Lievemmät tapaukset ovat sellaisia häiritseviä tekijöitä kuten myöhästely, viivyttely ja tavaroiden unohtelu. Vakavammat tapaukset vaikuttavat luokkahuoneen turvallisuuteen. 

Haastavaa käyttäytymistä on 

• huono ajanhallinta
• tehtävien tai työskentelyn välttäminen
• sääntöjen ja auktoriteetin uhmaaminen
• omaisuuden vahingoittaminen
• henkinen väkivalta muita ihmisiä kohtaan
• fyysinen väkivalta muita ihmisiä kohtaan

Huono empatiakyky, toisten tekojen motiivien väärin tulkitseminen, kyvyttömyys kokea syyllisyyttä tai katumusta, kovisroolin taakse naamioitu huono itsetunto sekä vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ovat yhteisiä piirteitä, joita käytöshäiriöisillä nuorilla esiintyy. Tällaisia ovat myös huono pettymyksen sietokyky ja impulssikontrolli. Käytöshäiriön ohessa on usein havaittavissa muita häiriöitä, kuten tarkkaavaisuus-, päihde-, mieliala- tai ahdistuneisuushäiriö. Tytöillä on myös syömishäiriöitä. 
Arkielämän vakiinnuttamista pidetään käytöshäiriön hoidossa tärkeänä. Koulun osalta se tarkoittaa realistisia oppimistavoitteita, sopivaa oppimisympäristöä ja säännöllistä koulunkäyntiä. Oppivelvollisuuden ja jatko-opintojen suorittaminen parantaa käytöshäiriöisen nuoren ennustetta merkittävästi. (Savolainen, T. 2010)

Taustatekijöitä

Käytös on aina viesti. Kun käytöksen takana oleva viesti ymmärretään, voidaan saada käsitys siitä, miten käytökseen voidaan vaikuttaa. Jotkut lapset haluavat tuntea hallitsevansa muita, tai pitää ohjat omissa käsissään. Ei tiedetä onko se ympäristötekijöiden vai perintötekijöiden vaikutusta, taikka molempien. Kasvatuksella, tai sen puutteella voi olla vaikutusta huonoon käytökseen.

Nuoret voivat käyttäytyä huonosti useista syistä:

• he eivät ole tottuneet siihen, että aikuiset asettavat rajat
• he haluavat välttää työtä (liian helppoa tai vaikeaa, tylsistyminen) 
• he haluavat saada huomiota
• he haluavat arvostusta
• he eivät osaa toimia toisin
• he haluavat saada ikätoveriensa hyväksynnän

Olipa haastavan käyttäytymisen taustalla syy mikä tahansa, vaikutus oppimiseen ja opetukseen on usein kielteinen. (0'Regan 2012.) James P. Kauffman (2005,81) lähestyy sosioemotionaalisia ongelmia ja käytöshäiriöitä sosiaalis-kognitiivisesta näkökulmasta lähtien. Sen mukaan nuoren käyttäytyminen on tulos käyttäytymisen, persoonallisuuden tekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Kauffmanin (2005,) mukaan selityksiä haastavaan käyttäytymiseen tai käyttäytymishäiriöihin löytyy useimmiten biologian, perheen tai kulttuurin osa-alueilta. Käyttäytymishäiriöitä ei voi selittää pelkästään yhden kategorian kautta vaan yleensä ne liittyvät toisiinsa ja ovat monen tekijän yhteistulosta. Monesti oletamme, että syyn löytäminen helpottaa myös ongelman ratkaisussa. Haastava käytös nähdään sairautena tai oireena, mutta sen syyn selvittäminen ei aina johda ratkaisun löytymiseen. Toisaalta tehokas apukeino ei välttämättä tarvitse ongelman syyn selvittämistä. 

Käytös- ja tunnehäiriöiden luokituksista

Käytös- ja tunnehäiriöistä puhutaan silloin, kun lapsella esiintyy erityisen haastavaa käytöstä. Erilaisten lasten eroavaisuuksista annetaan yksityiskohtaista tietoa useilla olemassa olevilla diagnostisilla luokituksilla. Diagnoosina voi olla esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (ADHD), uhmakkuushäiriö (ODD), tai käytöshäiriö (CD). Näiden luokitusten avulla pyritään selittämään lasten käyttäytymistä kouluyhteisössä tietyllä tavalla opettajia ja ikätovereita kohtaan.  Diagnoosin painottamisen sijaan suuntaus on kuitenkin sellainen, että kuvaillaan lapsen toimintaa ja käyttäytymistä. On usein vaikea erottaa, mikä on käytöshäiriön, uhmakkuuden tai ADHD:n aiheuttamaa, vai onko lapsella vähän näitä kaikkia. Tärkeintä on kartoittaa lapsen oireet ja syyt ja antaa sekä lapselle, että hänen lähi-ihmisille tarkoituksenmukaista tukea.  (0'Regan 2012.)
Oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa haastavaa käyttäytymistä. Jos lukeminen, liikkuminen tai laskeminen tuntuu lapsesta vaikealta, hän saattaa turhautua. Hänen itsetuntonsa voi laskea epäonnistuneiden oppimiskokemusten vuoksi ja huono olo voi purkautua haastavana käytöksenä. (0'Regan 2012.)

Haastavasti käyttäytyvät nuoret aiheuttavat negatiivisia tunteita sekä toisissa nuorissa että aikuisissa. suurin osa sekä nuorista että aikuisista haluaa vetäytyä pois näistä tilanteista ja välttää konflikteja. Tämän seurauksena haastavasti käyttäytyvät nuoret eivät koskaan opi, miten tulisi käyttäytyä hyväksyttävällä tavalla. Näillä haastavasti käyttäytyvillä nuorilla on tyypillisesti vaikeuksia kouluopinnoissa, ihmissuhteissa ja niiden ylläpitämisessä. He ovat harvoin suosittuja ikätoveriensa keskuudessa. Ongelmat kasautuvat ja ovat harvoin yksiselitteisiä tai yksittäisiä. Lisäksi niiden määritteleminen on vaikeaa. Käyttäytymisen haasteet saattavat olla ilmeisiä, mutta niiden luokittelu ei ole itsestään selvää. Luokittelua hankaloittaa erilaisten määritelmien lähtökohtien vaihtelu. Käyttäytymisen ongelmia on lähestytty esimerkiksi psykodynaamisten, biologisten, sosiaalisten, ja behaviorismin näkökulmista ja niissä jokaisessa määritellään puuttumistapoja. Tunteiden mittaaminen, erilaisten diagnoosien tunnistaminen sekä käyttäytymisen poikkeavuuden arviointi normaalista poikkeavaksi on haastavaa. (Kauffman 2005.)