Agressiivinen käytös, lisätietoa

Väkivalta on ruumiillista koskemattomuutta, oikeuksia tai etuja loukkaavaa tai vahingoittavaa voimakeinojen käyttöä. Useimmiten sanalla "väkivalta" viitataan nimenomaan ruumiilliseen voimankäyttöön, mutta on olemassa myös muun muassa käsitteet henkinen väkivalta sekä rakenteellinen väkivalta. Henkisellä väkivallalla viitataan toisen ihmisen loukkaamiseen tai pelotteluun esimerkiksi sanallisesti. Henkiseen väkivaltaan kuuluu myös esimerkiksi uhkaava ruumiinkieli (äkkinäiset liikkeet, äänen korotus, epämiellyttävä lähestyminen) jonka uhri voi kokea erittäin pelottavana, vaikkei varsinaista fyysistä kontaktia tapahtuisikaan. Rakenteellisella väkivallalla viitataan puolestaan epäsuoraan väkivaltaan, joka juontuu henkilöiden välisistä suhteista tai sosiaalisista rakenteista. Näihin kuuluvat esimerkiksi sortavat ei-aiotut ihmissuhteet sekä taloudellinen repressio. On myös puhuttu kulttuurisesta väkivallasta, joka viittaa kaikkeen sellaiseen kulttuurissa esiintyvään, joka legitimoi muita väkivallan muotoja. (Wikipedia, Väkivalta)

Vuorovaikutus haastavissa tilanteissa

Vuorovaikutus on keskeisessä asemassa väkivallan ehkäisyssä ja hallinnassa. Sen avulla voidaan saada tietoa toiselta henkilöltä, hänen tunnetilastaan tai aikomuksistaan. Kommunikoinnin avulla voidaan parhaimmillaan ennakoida mahdollisia vaaratilanteita ja estää aggressiivisten tunteiden syntyminen. Uhkaavasti käyttäytyvää henkilöä voidaan rauhoittaa koulun henkilökunnan vuorovaikutustaidoilla tai oikeansuuntaisella toiminnalla. Uhkaavissa tilanteissa on tärkeää tunnistaa omat tunteet ja niiden hallinta. Uhkaavat tilanteet ovat aina kuormittavia, mutta maltti tulisi kuitenkin säilyttää. On tunnistettava oma tapa toimia ja reagoida kohdatessa uhkaavaa käytöstä. Ammattiroolin ylläpitäminen helpottaa tunteiden hallintaa. Oman rauhallisen käytöksen ja kehonkielen avulla voi vähentää provosoitumisen riskiä. Rauhalliseen käytökseen liittyy myös asiallisuus ja ammatillisuus. Luottamuksellista ilmapiiriä rakennetaan asiakeskeisyydellä ja tilanteen vakavuuden huomioimisella. Kun toinen otetaan vakavasti ja asia selvitetään, epävarmuus tilanteen etenemisestä vähenee. Työntekijän rauhallinen puhetapa ja ystävällinen asenne ovat tärkeitä tilanteen kehittymisen kannalta. Syyttävä ja uhkaava puhetapa voi suututtaa toisen lopullisesti. Tärkeää on myös osata kuunnella, mitä uhkaavasti käyttäytyvä henkilö yrittää kertoa. Mikäli päästään käsiksi kiihtymyksen syihin, on helpompi ohjata toimintaa hyväksyttävään suuntaan. (Kyllönen & Rickman 2011)

Oppilaiden kanssa ajaudutaan joskus tilanteisiin, joissa on asetettava tiukkakin raja. Näissä tilanteissa helpottaa rakentava rajojen asettelu ja niiden taustojen selittäminen. Opettajan on pystyttävä ottamaan vastaan palaute provosoitumatta ja niin, että oppilas saa tunteen siitä, että hän on saanut asiansa sanottua, vaikka ei tahtoaan läpi saisikaan. Mikäli mahdollista on, voidaan tarjota vaihtoehtoja, kuitenkin aina niin, että oppilaalla olisi mahdollisuus kunnialliseen tapaan poistua tilanteesta, jossa hän on käyttäytynyt uhkaavasti. Näin saatetaan estää tilanteen kärjistyminen. (Kyllönen & Rickman 2011)

Kukipaso-malli uhkaaviin tilanteisiin

Mikäli ennakoinnista huolimatta joudutaan uhkaavaan tilanteeseen, voidaan tilanteessa käyttää Raisa Cacciatoren (Cacciatore 2007, 76) Kukipaso -mallia. Mallin perusajatuksena on, että mikäli toinen henkilö on todella raivoissaan, hänen kanssaan ei kannata neuvotella. Ensin on saatava henkilö rauhoittumaan. Vain niin saadaan väkivallan uhka loppumaan. Tämä edellyttää aikuiselta rauhallisuutta ja itsehillintää. Kukipaso-malli koostuu neljästä eri kohdasta, kuuntele, kiitä, pahoittele ja sovi jotain. Suuttuneelle henkilölle on tärkeää antaa mahdollisuus tulla kuulluksi. On osoitettava, että haluaa vilpittömästi kuunnella häntä. Rauhoittumista edistää oma ilmeettömyys, asiallisuus ja kohteliaisuus sekä asiaan keskittyminen. Suuttuneelle tulee antaa tunnustusta (kiitä). Mikäli hän on oikeassa jossain asiassa, se kannattaa sanoa. Kiittää voi ainakin siitä, että asia on otettu esille. Puolustelua ja vastakommentteja on syytä välttää, koska suuttunut ei pysty näkemään toisen näkökulmaa. Tämän sijasta on hyvä myöntää jotain ja pahoitella toisen tilannetta, jotta toisen suuttumusta ei mitätöidä. Mikäli syytä on, kannattaa oma virheellinen toiminta myöntää ja pyytää anteeksi. Asiaa ei kannata jättää kesken, ennen kuin on päästy jonkinlaiseen sopimukseen. Kukipaso-mallissa korostetaan aikuisen rauhallista käytöstä. Rauhallisen ihmisen seurassa raivoaminen alkaa jossain vaiheessa turhauttaa suuttunutta. Rauhallinen käytös on viesti siitä, ettei ole mitään hätää ja tilanne on hallinnassa. Mikäli työntekijä kokee pelkoa niin, ettei hän pysty tilannetta hallitsemaan, on syytä poistua nopeasti ja hakea apua. (Cacciatore 2007)

Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR)

Terveydenhuollon piirissä kehitetyt menetelmät sopivat oppilaitosten turvallisuuskoulutukseen, joissa niiden sisältöjä on mukautettu koulun toiminnan periaatteisiin ja tarpeisiin sopiviksi. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi HFR-menetelmä, (hallittu fyysinen rajoittaminen, AHHA (aggression hoidollinen hallintakoulutus), MAPA (Management of Actual or Poteltial Aggression) sekä AVEKKI-toimintamalli väkivallan ehkäisyyn ja hallintaan. (Hurme & Kyllönen. 2014)

Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa inhimillisin keinoin kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä. Fyysinen rajoittaminen ei ole erillinen tekniikka, vaan sen tulisi olla osa yhteisön yleistä toimintatapaa, jossa pyritään koko ajan toimimaan asiakkaan parhaaksi. HFR -hallintatekniikat eivät perustu voimankäyttöön. Koulutus on tarkoitettu kaikille sellaisille sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan henkilöstöryhmille, jotka haluavat kehittää työtään ja työympäristöään turvallisemmaksi sekä asiakkailleen, että henkilöstölleen (Turkuamk)

AHHA (aggression hoidollinen hallintakoulutus)

Aggression hoidollisen hallinnan tavoitteena on sallia asiakkaalle aggressiiviseen käyttäytymiseen johtaneiden tuntemuksiensa purkaminen ja mahdollistaa taustalla olevien ongelmien selville saaminen turvallisessa ja hallitussa ympäristössä. Tarkoituksena on auttaa asiakasta tunnistamaan tuntemuksensa ja oppimaan niiden ilmaisemista mielekkäällä ja rakentavalla tavalla. Asiakasta tuetaan vaihtoehtoisten selviytymiskeinojen löytämiseen aggressiivisuuden, itsetuhoisuuden ja väkivaltaisuuden sijaan. (Soldehed.2008)

MAPA, haastavan käytöksen ehkäisy ja turvallinen hoito

MAPA (haastavan käytöksen ehkäisy ja turvallinen hoito) Mapa-koulutuksen tavoitteena on opettaa haastavan käytöksen ennakointi ja välttäminen hoidollisen vuorovaikutuksen ja toiminnallisuuden keinoin. Ellei haastavan käytöksen suuntaan kehittyvän käyttäytymisen rauhoittaminen muilla keinoilla onnistu, turvaudutaan tarvittaessa viimeisenä keinona fyysiseen kiinnipitämiseen. Kiinnipitäminen perustuu luonnollisten liikeratojen hallittuun ja kivuttomaan rajaamiseen sekä samanaikaiseen hoidolliseen vuorovaikutukseen. (MAPA-Finland 2012.)

AVEKKI

AVEKKI on Aggression ja Väkivallan Ennakointia sekä hallintaa ja toimintatapamalli sisältää Kouluttamista, Kehittämistä sekä yhteiskuntaan Integrointia. AVEKKI korostaa myös yhdessä toimimisen tärkeyttä - ota haastaviin tilanteisiin työkaveri mukaan. AVEKKI -toimintamalli tarjoaa yhteisen "kielen" ja tavan toimia hallitusti, kivuttomasti ja asiakasta kunnioittavasti. Mallissa korostuu asiakas- ja työturvallisuus. Mallin keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat mm. yksilön ihmisarvon kunnioittaminen, yhteisöllisyys, dialogisuus sekä hoidollisuus ja kivuttomuus. Haastavat työtilanteet vaativat henkilöstöltä ennakoinnin ja viestinnän taitoja, tietoa aggressioita aiheuttavista tekijöistä sekä henkilökunnan ja oman toiminnan arviointia. Kaikkia tilanteita ei voi aina ennakoida vaikka niin haluaisikin ja siksi henkilöstö tarvitsee yhteisen toimintamallin haastavien tilanteiden hallintaan. AVEKKI -toimintatapamalli tarjoaa keinoja eri hoitotoimenpiteiden ja tehtävien suorittamiseen sekä itsensä suojaamiseen. Yhteiset toimintatavat takaavat työ- ja asiakasturvallisuuden. AVEKKI-toimintatapamallin ydinosaaminen on AVEKKI-osaamiskeskuksella. Se on Savonia-ammattikorkeakoulun Terveysalan Kuopion yksikön ylläpitämä keskus, jonka tehtävänä on AVEKKI-toimintatapamallin koulutus, kehitys ja tutkimus. Keskuksessa mukana ovat Niuvanniemen sairaala, Kuopion yliopistollinen sairaala ja Fi-turvallisuuskoulutus. (www.turvallisuuskoulutus.fi/avekki.php.)

Opettajan toiminta väkivalta- ja uhkatilanteissa

Sanattoman viestinnän on katsottu olevan kriittisissä tilanteissa luotettavampaa, kuin sanallisen. Katsekontakti luo tunteen, että opettaja on huolissaan oppilaan toiminnasta. Toisaalta katsekontaktilla voidaan saavuttaa oppilaaseen tietty yliote, varsinkin jos kyseessä on huonolla itsetunnolla varustettu erityisnuori. Tällainen nuori ei kykene saavuttamaan päämääräänsä, vaan helpommin alistuu vahvemman persoonan omaavan opettajan tahtoon. Käsillä voidaan kertoa paljon sanattomasta viestinnästä. Kädet avoimena edessä luo turvallisen tunteen oppilaalle. Äänensävyllä ja sanoilla on myös vaikutusta. Puhu sellaisella kielellä, jota aggressiivinen oppilas ymmärtää.  Äänensävyn ja sisällön tulee vastata toisiaan, muuten henkilö uskoo enemmän äänensävyä, kuin kauniita sanoja. (Kontu & Koskela 2008)

Työnantajan olisi järjestettävä koulutusta väkivaltaisen oppilaan kohtaamisen vaaran varalta, erityisesti jos riskien arvioinnissa on tunnistettu väkivallan vaara. Koulutuksen painopisteenä tulisi olla avun hälyttämisessä, irtaantumisissa sekä pakenemistoiminnoissa.  Esimerkiksi hätävarjelutilanteessa oppilaan potkiminen, lyöminen tai kovakourainen käsittely eivät ole oikeanlaisia tapoja toimia. Vapautumisia edistää erilaisten siihen soveltuvien tekniikoiden harjoittelu. Harjoittelun olisi hyvä sisältää myös vapautumistekniikoita myös poikkeuksellisiin tilanteisiin, esimerkiksi sellaisiin, jossa aggressiivinen oppilas puree opettajaa tai hyökkääjiä on useita. (Hurme & Kyllönen 2014)

Mikäli opettaja joutuu väkivallan tai sen uhan kohteeksi kaikista ennakoivista toimenpiteistä huolimatta, hänen on äärimmäisen tärkeää pyrkiä säilyttämään toimintakykynsä sekä noudattamaan tilanteeseen soveltuvaa toimintatapaa.  Itsesuojelutilanteessa keskeistä on fyysisen kontaktin välttäminen, avun hälyttäminen ja paikalta poistuminen jos mahdollista. Tilaratkaisut ovat turvallisen poistumisen kannalta keskeisessä asemassa. Poistumistiet tulee aina pitää esteettöminä.

Väittely, komentelu tai uhkaajan nolaaminen ei rauhoita tilannetta. Opettajan oma kiihtyminen pahentaa mahdollista tilannetta vielä lisää. Puheyhteys uhkakäyttäytyjään kannattaa säilyttää niin kauan, että on päässyt poistumaan välittömästä vaaratilanteesta. Jos väkivallan uhan pystyy aistimaan jo ennen varsinaiseen tilanteeseen joutumista, kannattaa poistua paikalta jonkin mahdollisen tekosyynturvin, esimerkiksi kansliaan unohtuneen kirjan vuoksi.
Mikäli aggressiivinen henkilö onnistuu saamaan otteen esimerkiksi kädestä, vaatteista tai kaulasta tai hiuksista, tätä ei saa liiaksi säikähtää vaan on yritettävä pysyä mieleltään niin rauhallisena kuin mahdollista ja toimittava vahvalla henkisellä asenteella. Paniikki ja lamautuminen huonontaa poistumismahdollisuuksia sekä irrottautumista. Irrottautumista helpottaa uloshengityksen korostaminen ja voimakas äänen käyttö, joka mahdollisesti lamaa aggressiivisen opiskelijan juuri irrottautumiseen tarvittavan ajan. (Kyllönen & Rickman. 2000.)

Mikäli oppilas onnistuu lyömään tai potkaisemaan on päättäväisesti jatkettava matkaa kohti pakoreittiä, sillä seuraavat osumat voivat olla vielä pahempia. Lyömis- ja potkimistilanteissa pyritään omien käsien avulla suojaamaan kasvoja ja vartaloa. Jos oppilas heittää esimerkiksi jollain esineellä, on pyrittävä pysymään liikkeessä. Missään tapauksessa ei saa jäädä aggressiivisen oppilaan liikkuvaksi maalitauluksi. Poistuttaessa väkivaltaisesta tilanteesta jalkatyö on äärimmäisen tärkeää. Jos pystyt seisomaan hieman sivuttain uhkaavaa oppilasta kohti, tämä nopeuttaa pakoon lähtemistä. Poistumisreitti kannatta myös tarkoin valita, sillä taaksepäin pakeneminen, joka on ihmiselle luonnollinen tapa väistää hyökkäys, ei ole välttämättä paras mahdollinen. (Hurme & Kyllönen. 2014)

Väkivalta- tai uhkatilanteen jälkeen

Väkivaltatilanteen jälkeen ei jäädä kahdestaan oppilaan kanssa selvittämään tilannetta, vaikka oppilas olisikin jo rauhoittunut, sillä vaaratilanne ei ole välttämättä ohi. Jos opettajalle on tullut väkivaltatilanteessa fyysisiä vammoja, nämä hoidetaan aina ensin. Fyysisten vammojen dokumentointi lääkärin vastaanotolla. Tämän jälkeen defusing-tai debriefing- menetelmiä apuna käyttäen tilanteen purku sekä vaara- ja uhkatilanteen ilmoitus. 

Opettaja- oppilas suhde ei kasvatusalla yleensä katkea väkivallan tai sen uhan kokemukseen. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että väkivallanteko selvitetään perusteellisesti ulkopuolisen henkilön johdolla. Mikäli kyseessä on yksittäinen vakava väkivallanteko tai jatkuva väkivalta, joudutaan pohtimaan, voiko opettaja jatkaa työtään aggressiivisen oppilaan kanssa. (Hurme & Kyllönen. 2014)